William Golding: Kärpästen herra (Lord of the Flies, 1954)
Suomentaja: Juhana Perkki
Kustantaja: Otava 1990
Ulkoasu: Olavi Hankimo
"Hui. Yök. Karmivaa, mutta niin todentuntuista. Ja se pää, hyi tulee painajaisia." Kun luin Kärpästen herran ensimmäisen kerran joskus yläasteen aikaan, kylmät väreet tanssivat pitkin selkää, ja saaren hyytävä painostus hiipi uniin. Yli kymmenen vuotta myöhemmin tunne oli likipitäen sama.
Toisen maailmansodan alta evakuoitu ryhmä koulupoikia rysähtää alasammutun lentokoneen mukana pienelle saarelle keskelle Tyyntä valtamerta. Kaikki aikuiset ovat saaneet surmansa, ja lapset joutuvat ensi kertaa elämässään ottamaan kaiken vastuun ja vapauden omiin käsiinsä. Innostus vapaudesta valtaa mielet ensin. Mikä sen hienompaa kuin loputon loma pehmeän hiekan, kirkkaan lahdenpoukaman ja täynnä ruokaa olevan hedelmälehdon keskellä? Idylli menee kuitenkin pian rikki, kun vanhempien poikien maailmankuvat ajautuvat törmäyskurssille. Hillityn pinnan alta kuoriutuu esiin se kuuluisa susi.
Goldingin ensiteos ei ollut suosittu ilmestyessään, mutta nousi seuraavalla vuosikymmenellä Suurten Teosten joukkoon, ja lähes jokaisen koulun lukulistalle. Eikä syyttä. Olen iloinen, että luin tämän uudestaan, vaikka meninkin nukkumaan peläten, että unessa Kärpästen Herra katselee minua taas aukion poikki, kuten nuoruudessa. Vältyin onneksi painajaisilta, mutta pelkoa, vihaa, verenhimoa, johtajakulttia ja perinteistä ihmisen pahuutta tuli kelailtua pitkät pätkät valveilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti