Kävin eilen kaverin kanssa ravintolapäivän ainoalla herkuttelulla Amnestyn Tampereen osaston Kynttiläkahvilassa. Ihmisoikeuksia ja herkkuruokaa, mikä ettei! Samalla kun mutustelin herkullista baklavaa ja kynttilä-kuppikakkua, kirjoitin pari vetoomusta ja jutustin tuttujen kanssa. Harmi kyllä Amnestyn teltta oli hieman syrjässä Juvenes-kioskin takana, joten harva uskalsi tulla nuuskimaan. Toivottavasti herkut kuitenkin saatiin myytyä, ja kirjeisiin nimiä alle.
Napostelun jälkeen lähdin shoppailureissulle kantajaksi. Tiedättehän, sellainen höpisevä ostoskori, joka kantaa kaverinsa tai sukulaisensa ostettavia asioita (tällä kertaa farkkuja ja paitoja), jotta maksaja saa vapaat kädet penkoa hyllyjä rauhassa. Melkein ostin aivan parhaan, mutta ah! kokoa liian ison hatun, mutta kovetin lopulta omistushaluisen äänen sisälläni, ja pistin saman rahan ruokaosastolla mansikoihin, suklaaseen ja kermaan. Oli nimittäin mentävä kotiin leipomaan synttärikaakkua!
Pölö täyttää pian vuosia, ja eilen kestitsimme sukulaisia. Ujosti pyydetty toive oli saada supersuklaakakkua, jonka reseptin näytin jokin aika sitten Raisa Kettusen vegaanisesta herkkukirjasta Puputyttö ja Vohvelisankari. Koska resepti itsessään oli aika helppo, orjuutin erään protuystäväni leivonta- ja siivousavuksi ja lähdin sekoittelemaan aineita hyvässä seurassa. Hieman jouduimme soveltamaan ei-vegaaniseen suuntaan margariinin loppuessa kesken. Ohje on piiitkä, joten olen laiska ja kehotan ihmisiä vain etsimään kirjan käsiinsä. Koukutin samalla myös orjani, joka itse leipoo vegaanisesti ja mielellään myös gluteenittomalle kämppikselleen.
 |
| Ei hullua veitsenheiluttelua, kun tekee kahdessa vuoassa kaksi kakkua, jess! |
 |
| Hieman sotkua saattoi syntyä. |
Lopulta tuikimme kaikki löytyneet seitsemän kynttilänpidikettä ja erivärisiä kynttilöitä mansikoiden rakoihin. Aikamoinen kakku tuli! Sankari pistettiin myös puhaltamaan kynttilät. Siihen ei ole koskaan liian nuori.
 |
| Kaakku! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti