Karkasimme viikonloppuna maalle. Suomessa sivutaan pian taas helle-ennätyksiä, ja painostava ilma jyskyttää välillä ikävästi pään sisällä. Jäimme maanantaiksi mökille, ja hoidin oloa nukkumalla, syömällä ja samoilemalla Salaisilla Sienipaikolla. Keltaisia rakkaitani, kantarelleja, löytyi harmillisen vähän - muut ehtivät näemmä iskeä ensin. Mustikoita sen sijaan sai napsia suuhunsa koko ajan, ja osan jopa kannoimme piirakkaa varten kotiin. Levon lisäksi nautin saunan lämmöstä, järviveden hellästä viileydestä, kissan pehmeästä turkista ja käsi kädessä kävelemisestä.
Kuumankeltaisen paiston sijaan aurinko piiloutui sadepilvien taa, ja ensimmäiset harmaat illat ovat saapuneet. Nyt alkanut syyssävelmä on erilainen kuin keskikesän huoleton, kiireetön rytmi, mutta ah, niin rakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti