P, pee, puolukka

Kävimme sunnuntaina torilla nuuskimassa puolukoiden hintoja. Itse kävisin mielelläni marjastamassa jos jos JOS, mutta tänä syksynä aikataulut eivät jossiin ole taipuneet. Matkaan lähti lopulta viiden kilon sanko Kurusta kerättyjä punaisia herkkuja, sekä muutama sattumalta löytynyt sarjakuva.

Kotona iskimme Pölön kanssa puolukat moneen muotoon. Hilloksi ja mehuksi meni suurin osa. Mehun jäähtyessä tein pikaisen taikinan ja ripottelin reilulla kädellä marjoja piirakkaan. Loput marjat pistin rasioihin ja pakkaseen odottamaan.

Pölö on resepti-anarkisti: hänen mielestään mitään ruoka-aineita ei pitäisi mitata kuin silmällä ja maistamalla. Tämän takia leipominen on Pölölle joskus hieman turhauttavaa, ja mehu syntyikin lähinnä heittämällä jotain määriä marjoja ja vettä, jonka jälkeen mehua makeutettiin "suurinpiirtein tämän" verran. Hillo syntyi pussin ohjeiden mukaan, ja vie nyt tilaa omenahillon kanssa noin kolmanneksen jääkaapista. Kylmäkaappi, kaipaamme sinua!

Pyhä marja passaa tämän viikon teemaksi myös toisesta syystä: ensi viikolla luovutan jälleen munasoluja lapsettomuudesta kärsivälle. Joku saa kenties pitkään toivomansa käärön avullani. Niillä palleroilla, joita en itse juuri nyt tarvitse. Hyvältä tuntuu se ajatus.

S on sadonkorjuu ja soppa

Viikonloppuna ryöstettiin naapurin perunamaa tehtiin sadonkorjuuta. Todellisuudesta vieraantuneet, pyhäpuvuissa paikalle saapuneet hipster-nuoret (taatusti niitä city-vihreitä) kiskoivat pikavauhtia maasta porkkanat, palsternakat ja punajuuret, ja äidin kuokkimisella paljastuneet perunat. Viimeiset sokeriherneetkin veivät, ruojat.

Kotona kissa suhtautui viimeisiin, sisälle kypsymään tuotuihin tomaatteihin epäluuloisesti.

Viikonlopun synnit kostautuivat heti maanantaina, kun kurkkukipu, äänen menetys ja lopulta köhä tekivät neidistä lähes työkyvyttömän. Tänään olin kotona rauhoittumassa, ja teimme ryöstösaaliista herkullista borssikeittoa. Raastamisen sijaan teimme kasviksista kevyttä hakkelusta. Hyvää oli, kuten aina.

Jälkiruoaksi tietenkin plättyjä hillojen kanssa. ITSETEHTYJEN hillojen, nih! (Pölö väittää, että oikea muoto on plättejä. Ei muuten ole.) Lämpimät letut kun ovat hyväksi kurkulle. Vierellä lämmintä mehua Pölön suvun marjoista. Näillä jos ei parane, niin ei sitten millään.

K on kummilapsi, kissanristiäiset ja kotikaupunki

Voi ihanaa, oli elämisen arvoinen viikonloppu! Kävimme kummilasta katsomassa, kissanristiäisissä (kyllä!), sekä vanhemmillani rentoutumassa. Kilometrejä kertyi laina-auton mittariin puolisentuhatta, mutta meneminen oli kiireetöntä, hyvää ruokaa ja juomaa sai tasaisin välein eteen ja ympärillä pyöri kaikin puolin miellyttäviä ihmisiä ja eläimiä.

Lapsen ketulla sai tätikin vähän leikkiä.

Hämeenlinnalaista nimi-innovaatiota.

Kissa ristittiin hyvässä hengessä, ja nimi kalahteli kantajansa arvoisena Entisajan Hywiä Hetciä. Kodin aiempi hallitsija jakoi valtansa kuulemma jo hyvillä mielin, mutta juhlissa murjotti ihmismäärää, melua, mielestään vähäistä ruoka-annosta ja päivällä aikaisemmin näkemäänsä imuria.

Uusi kaveri ja vanha muhkula sulassa sovussa

Hillerikisu!

Ihana tihulainen rakastui kameran naruun.

Kissanristiäisten sivulla onnittelimme myös uutta kotia ja onnellisia kissaihmisiä elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Skumppapullojen korkit poksahtelivat hyvää vauhtia, ja herkut katosivat pikavauhtia täyttämään vatsoja. Seuraavana aamuna syötiin aamupalaa kolmeen asti iltapäivällä. Kun kissat oli vielä kerran silitetty, emäntä halattu ja paikallinen brutaalin suunnittelun maisemankaunistus naurettu, oli aika siirtyä vielä idempään.

Seuraava helli-lellittävä kissa

"Anna hipsterille kamera ja kirnu.."

Kesä tuli ja meni, ja monesti aiottu reissu vanhaan kotikaupunkiin oli jäänyt ja jäänyt. Nyt vihdoin pääsimme paikalle. Sää - kuten sanotaan - helli, ja kävelyretki kaupungin historiallisella puolella oli valoisa ja rentouttava. Äitin puuhastelemat "pienet voileivät" osoittautuivat Tornin tarjottaviksi sopiviksi smörrebröd-vuoriksi. Taivaallista, mumisimme suut täynnä, ja otimme vielä yhdet, vaikka ei olisi mitenkään mahtunut. Herkkuja riitti vielä iltapalaksi, ja muutama katkarapu säästettiin kodin harmaalle herralle, Ukko-kissalle.

Sunnuntaina kävimme perheen Projektia, kunnostuksen alla olevaa torppaa, katsomassa. Samalla teimme paikan ensimmäisen sadonkorjuun varmaan kymmeneen vuoteen (siitä asiaa myöhemmin), ja kävimme vielä vieressä tuijottelemassa Askolan ykkösnähtävyyttä, hiidenkirnuja. Nekin asia, joiden näkemisestä olin puhunut viimeisen vuoden sanoilla "sitten joku kerta". Eivät kyllä pettäneet kirnut eivätkä maisemat, kameran akku tosin meinasi jo sadatella liiallista räpsimistä.

"All hail seitan!" Itse asiassa lautaselta löytyi fatan, seitanin ja falafelin hyvinkin pyhä sekoitus. HYVVEE!

Matkalla kotiin piti piipahtaa vielä Toisella linjalla työasioissa ja yhtä ylempänä herkuttelemassa. Suositeltu Sandro (juu, se entinen Sandron kulma) osoittautui upeaksi yhdistelmäksi nättiä, avointa tilaa, joviaalia, läsnäolevaa henkilökuntaa sekä jättimäisiä herkkuannoksia. Brunssi oli loppunut tunti sitten, ja syödessä ravintola täyttyi smart casual -tyylisistä rikkaista puolihipeistä, joita Kallion on sanottu olevan nykyään täynnä. Sandron brunssit ja aamupalat saavat netissä kovin kiitosta, joten pistämme ne korvan taakse tulevaa varten. Myös koko pöydän täyttävät maistelukipot houkuttivat vielä poistuessa, vaikka juuri ja juuri jaksoimme omat annoksemme syödä. Me menemme varmasti uusiksi, menkää muutkin! (Mutta muistakaa pöytävaraus, paikka iskeytyi täyteen tunnissa!)

L on legendaariset bileet ja liskot

I am back, olen selkä. Kauheasti olen taas saanut aikaan, kuten lukemista, töitä (monia, monia töitä) ja tuossa viime viikonloppuna hurjanhurjat juhlat teemoilla Arska, fennekit ja discopallot. Sekaisin meni pää ja ajankulu, ja lopulta heräsimme iltapäivällä siihen, että jääkaapissa oli vain parsakaali.

Muutamien liskojen öiden ja useiden brunssien (ja muiden mässäilyjen) jälkeen arki on taas ottanut otteen. Aamulla pää nousee tyynystä jo melkein rutiinilla, vaikka kello näyttää 6:48. Päivä menee puhuessa teinien kanssa, teineille ja teineistä. Näytän niille aina välillä jonkin kissavideon, etteivät mene ihan mahdottomiksi. Tai jätän näyttämättä, koska ovat jo mahdottomia. Ihania ne on oikeasti, lähes kaikki. Osa tekisi välillä mieli lähettää kasvamaan ihmisinä, mutta sitten muistaa, että osa kasvatustyöstä nojaa myös tämän neidin keveillä hartioilla.  Illalla nukuttaa jo kymmeneltä - eli juurikin näillä main.

Palaan pian omenauutisilla, koska hei! on syksy, ja kaikkialla on omenoita. Ja niille pitää tehdä jotain. Sitä ennen kuva fennekistä ja tuunatuista Arskoista.