Vappu meni sittenkin tapahtumarikkaamaksi. Illan emäntä tarjosi köyhän miehen sangriaa, kaikenlaista naposteltavaa, taivaallinen selkähieronnan ja tankotanssiesityksen. Mitä siinä voi kuin nauttia. Kun lopulta aamuaurinko kilkkui silmäluomien takana, käänsin kylkeä ja unohdin marssit, puheet ja ihmishälinän. Kävin iltapäivällä pyörähtämässä teekkarikastetta pällistelemässä sekä kaiken kansan vapputorilla, mässytin vegaanisen munkin ja sitten möngin kotiin. Krapulaa ei ollut, mutta univaje ja jo toista viikkoa jatkuva pikajuoksu töiden kanssa vei jatkuvasti voimia.
Kävin arjen lopuksi vielä Kuopiossakin, mutta luvattu raportti saa jäädä vielä tältä illalta. Olen nimittäin pedissä pienen kuumeen, kurkkukivun ja yleisen vetämättömyyden kanssa. Kolmas kuppi rooibosta ei enää maistuisi, mutta pitänee juoda jotain kuumaa kuitenkin. Olen jo muutaman kerran ehtinyt juhlia vasta lähiaikoina opittua taitoa sairastaa kunnolla, ajan kanssa ja hyvissä ajoin. Näköjään uusi, innostava ja vaativa työ sai näköjään minut palaamaan vanhoille pahoille tavoille, joissa väsymystä ei ota huomioon, yöunista karsii, ja sitten unohtaa vielä syödä ja pukeutua sopivalla kohtuudella. Tsik, tsik, tsik. Tyhmä tyttö. Nyt siitä sitten maksetaan.
Sentään sain itseni kiinni viime tipassa: huomiselle oli sovittuna neljä eri menoa 10 kilometriä vähän joka suuntaan keskustasta. Tajusin perua nuo kaikki, vaikka jokaisen kohdalla harmitti sillä tavalla luterilaiseen tyyliin: kyllä minä olisin vielä vähän jaksanut, ainakin puolet näistä, kauheasti nyt jätän tekemättä.. Vaiensin nillityksen hyvällä ruoalla ja itse tehdyllä banaani-marjajäädykkeellä, ja pistin kirjan sängyn viereen odottamaan.
Eilen tosin saimme oikeasti aikaan, siivosimme muun muassa keittiön!
