Klassikkokatsaus: Ritari joka ei ollut olemassa

Italo Calvino: Ritari joka ei ollut olemassa (Il cavaliere inesistente, 1959)

Suomentaja: Pentti Saarikoski

Kustantaja: Tammi 1962 (2. painos 2002)

Ulkoasu: ?

Vanhan kirjallisuuden päivät ovat antikvariaattien myyjien ja kirjallisuuden harrastajien hurmosta, hikeä, hulinaa ja hyörinää. Sastamalassa Vammalan keskustan nurkalla Sylvään koululla ja sen pihalle pystytetyssä teltassa on yli 50 erilaista antikvaarista kirjamyyntipistettä, ja saman verran esittelijöitä, pienkustantamoja sekä muita tiskien täyttäjiä. Kirjoja, sarjakuvia, lehtiä, tauluja, kirjanmerkkejä ja postikortteja oli hurjat määrät joka puolella. Kahvia, mehua ja syötäviä sai hieman suolaisella hinnalla, ja jos halusi lisää hikeä pintaan, koulun salissa ja joissakin luokkahuoneissa oli tarjolla hengenravintoa: luentoja, luentaa, runoesityksiä, kirjansidonnan alkeita. 

Pölö kerää Tammen Keltaista kirjastoa. Mielellään ensipainoksina, hyväkuntoisina, kansipapereineen. Aluksi se vähän nauratti, mutta sitten huomasin ostavani itse ensimmäisen kirjan vuosiin, josta suostuin maksamaan 30 euroa. Tämä kirja oli Italo Calvinon Ritari, joka ei ollut olemassa. Pölö käänteli sitä hetken käsissään, tuskaili ruttaantunutta kulmaa ja hintaa. Oli kuulemma etsinyt kyseistä kirjaa monta vuotta. Jätti lopulta hyllyyn, ja lähti ystävien kanssa katsomaan jotain Jerusalem-kirjaa, joka heidän vain piti saada. Minä katsoin etääntyvää selkää, sitten kirjaa, ja sitten lompakkoani. Piilotin tinkaamisen jälkeen kirjan kassiini. Kotona Pölö oli pudota sohvalta, kun se ilmestyi olohuoneen pöydälle. Tuli hyvä olo antamisesta.

Otin tämän hässäkkää aiheuttaneen kirjan lukuun (turvallisesti pokkariversion, tietty, ostamani originaali meni hyllyyn), ja ymmärsin jo parin sivun jälkeen, miksi Calvinoa kuvailtiin aina minulle sanoilla "eriskummallinen" ja "outo mutta hieno". Tarina kun ihan oikeasti kertoo ritarista, joka ei ollut olemassa. Agilulf Emo Bertrandin Guildivernes ja Corbentras ja Sura (miten upea nimi!) on ritari, jonka puhtaanvalkoisen, moitteettoman haarniskan takaa ei löydy ihmistä, vaan tyhjyys - hän on olemassa vain tahdonvoimansa ansiosta. Hän on täydellinen sotilas, joka raivostuttaa tietävyydellään ja sääntöjen seuraamisellaan aseveljiään.

Agilulf saa kuninkaaltaan Kaarle Suurelta aseenkantajaksi miehen, joka on olemassaoleva ihminen, mutta ei itse sitä tiedä. Tämä tuhannen nimen mies on mitä vaan ympäriltään löytää. Suuressa sodassa pakanoita vastaan ovat myös Agilulfiin palavasti rakastunut, mutta muille kylmä neito Bradamante, jatkuvalla kostoretkellä oleva Rembalt, sekä synkkäkatseinen Torrismond, joka asettaa Agilulfin kunnian ja toden totta, koko olemassaolon kyseenalaiseksi. Alkaa lyhyt mutta hurjavauhtinen seikkailu, jossa jokainen omalla tavallaan onneton ritari etsii oikeutusta olemassaololleen.

Calvinon omintakeinen ja kepeän huolimattomalta vaikuttava tyyli saa lukijan hykertelemään, hymyilemään tietävästi sekä ahmimaan lähes yhdeltä istumalta tämän sadunomaisen, mutta lopullista lokerointia karkailevan teoksen. Pentti Saarikosken suomennus leikki sanoilla, mutta ei krumeluurannut. Siispä kiitos runolliselle kielelle. Pidin myös Lumiomenan Katjan summauksesta. Kyllä itseänikin nolotti, etten ollut tätä lukenut, enkä mitään muutakaan Calvinolta, mutta oi onnea! Nyt minulla on koko hyllyllinen odottamassa.

P.S. Jos seuraavan kerran ei lukisi väsyneenä, kun piti aloittaa kirja kerran uusiksi, kun univelka vei kesken luvun, enkä ollut herätessäni yhtään varma, mitä luin ja mitä vain kuvittelin.