S on syysloma

Oijoi, kyllä se maittoi. Näinkin lyhyen opettajahomman aikana. Loma. Viikko ilman hälyä, ensinnäkin. Tämän sijaisuuskerran oppilaat tosin ovat suurin osa sellaisia mussukoita, joista moni kirkassilmäinen opettajantaimi haaveilee: rauhallisia, kyseleviä, ja kaikkein tärkeintä, kiinnostuneita. Toki mukaan mahtuu muutama hulinoitsija ja evvk-emmetti, mutta suureksi osaksi nuo vaikuttavat oikeasti innostuneilta. Hämmentävää. Tosin kohta isken niille koepaperi eteen, ja siinä mitataan sekä opitut asiat että muksujen ärsytyksenkäsittelytaidot.

Lisäksi mennyt viikko oli rentouttava ja uutta täynnä. Lauantaina kävimme nuuskimassa Werstaan Feminismi-näyttelyn, katsomassa hieman hämmentynein mielin elokuvan Muumit Rivieralla, ja pelaamassa vieressä erän Carcassonnea. Maanantaina kävimme Pölön kanssa pyörähtelemässä tanssikurssilla, keskiviikkona hain itselleni uudet lasit ja hyppäsin paikallisjunaan kuoharipullo repussa katsomaan rakasta ystävää. Uuden puhelimenkin hankin, vanha kun tuppaa nykyään hukkaamaan soittoja. Pian saan leikkiä uudella lelulla, ensimmäisellä älypuhelimellani. Täältä tullaan, instat, vatsapit ja muut hassut sovellukset!

Rautatiemuseo ja syysloma-aiheinen kierros.

Pikku roikale oli kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Tuitui.

Pinstripe-lasit, oujea!

Tässä lopussa suuret kehut: Kauppahallin lempipaikkani Aniitta myi omia limppareitaan alennuksella, ja hullaannuin ostamaan kuusi pulloa. AIJAI, on hyvää! On parasta omenalimua, mitä olen koskaan maistanut. Myös eilen käyneet lautapelikaverit ylistivät saamiaan maistiaisia. Taidan käydä huomenna napsimassa vielä muutaman pullon korin kotiin. Vaatekomeron lämpötila on laskenut lähes samaa tahtia ulkoilman kanssa, joten sinne voisi pistää pienen pullovaraston. Pölö haaveilee viinikellarista. Ehkä sitten joskus.

Tästä viikosta saa iloa ja hyvää mieltä tuleviin kylmiä päiviä, purevia tuulia ja lumetonta pimeyttä vastaan. Hetken vielä huokaisen, ja sitten painun pehkuihin. Huomenna alkavat taas arjen kujeet.