Siis SOPIMUSRIKKOMUS. Kun parisuhdehan nyt on sitä, että haravoidaan piha, ruokitaan huollettavat kasvit / lemmikit / ihmiset, katsotaan iltauutiset ja sitten on se SOPIMUS, että on seksiä. Kaikkihan sitä harrastaa. Säännönmukaisesti. Ja pitävät siitä.
"Mielestäni parisuhde on kuitenkin sanaton sopimus seksuaalisesta kanssakäymisestä, ja haluttomuus on sopimusrikkomus. Jos nainen katsoo oikeudekseen kieltäytyä seksistä vastoin puolison toiveita, hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Merja Metsä-Heikkilä."
"Puolisot voivat myös sopia siitä, että seksiä harrastetaan tiettyinä päivinä viikosta tai kuukaudesta. Tämä ei ole uhrautumista, jos haluton rakastaa kumppaniaan. Kyse on rakkaudenteosta, jossa astutaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Ainahan parisuhteissa tehdään kompromisseja ja jotain hyvää toiselle, Metsä-Hekkilä sanoo."
Niin että jos minä tiskaan tänään, sinä annat illalla, eikös se näin mene? Kun minähän en niin innostu tiskaamisesta, niin TEHDÄÄN TÄSSÄ MOLEMMAT KOMPROMISSEJA.
Metsä-Heikkilällä on muutamia osuvia pointteja siitä, miten vaikkapa vaihdevuosien tai ehkäisypillereiden käytön takia naiset kokevat muuttuneensa haluttomiksi tai kiihottuvansa vähemmän 'liukkaasti', ja että hormonaalisista heilahteluista sekä itseään häiritsevästä haluttomuudesta kannattaa keskustella lääkärin kanssa, sillä joitain apuja on mahdollista antaa. Mutta. Mutta mutta MUTTA.
Ensinnäkin Metsä-Heikkilä niputtaa yhteen halun ja kyvyn. EI NÄIN. Vaikka olisi paljon haluja, keho saattaa joskus pistää hanttiin. Oman kokemuksen kautta sanon, että nuorillakin on vaikeaa, suorastaan piinallista, puhua 'kuivista hetkistä / kausista' tai erektiohäiriöistä - vaikka nämä häiriöt olisivat yksittäisiä, ja seksuaalinen olo ja elämä muuten itseään tyydyttävää.
Metsä-Heikkilän mukaan miehet osaavat paremmin hakea apua erektio-ongelmiin potenssilääkkeistä, mutta "naiselle tällaista taikanappia ei ole". Tuollainen taikanappi ei kuitenkaan ole artikkelissa mainittu naistenkin kyselemä "halulääke", vaan juuri kykyä avustava lääke. Miehellä erektiosta ei voi vetää yhtäsuuruusmerkkejä kiihottumiseen. On mielestäni huolestuttavaa ja seksististä, että lääkäri rinnastaa miehen kyvyn ja halun näin. Mielestäni silloin vähätellään miehen tunteita ja rajataan hänen seksuaalisuutensa vain kykyyn harrastaa penetraatioseksiä. Haluttomuutta ei edes ajatella esiintyvän. Vanha "kuin eläin"-viittaus. Halventavaa.
Toiseksi Metsä-Heikkilän lausunnot tuntuvat artikkelissa iskevän sarjatulta korostetusti naisten oikeuksia vastaan. Kumppaniaan rakastava haluton on itsekäs, jos ei anna. Ei astu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Pitäähän parisuhteen sanatonta sopimusta kunnioittaa. Tai muuten pitää olla valmis hyväksymään seuraukset. Tämähän ei yhtään uhkaavalta kuulosta, eihän?
Hyvä ystäväni tiivisti asian simppelisti:
"A. Kukaan ei KOSKAAN ole velvollinen harrastamaan seksiä jonkun kanssa, oli sitten ihan mitä tahansa sukupuolta ja suhteessa toiseen osapuoleen tai ei.
B. Haluttomuutta ei esiinny vain iäkkäillä naisilla, vaan kaikilla eri sukupuolilla (myös miehillä) ja kaikenikäisillä. Kaikilla seksuaalista halua ei ole olemassa alunperinkään.
C. Haluttomuus on ongelma vain jos ihminen itse kokee sen ongelmaksi, ei jos pelkästään hänen kumppaninsa kokee sen ongelmaksi.
D. Seksittömässä suhteessa oleminen ei väistämättä tarkoita seksuaaliselle ihmiselle ahdinkoa. Esim. siksi, että ihmisen on yleensä mahdollista tyydyttää itse itsensä seksuaalisesti.
E. Kaikilla on oikeus määritellä minkälaisessa suhteessa ovat halukkaita elämään ja olemaan. Jos toinen kieltäytyy seksistä, toisen pitää olla valmis hyväksymään se. Molemmilla on yhtäläinen oikeus myös päättää suhde jos he kokevat ettei se vastaa heidän toiveitaan tai odotuksiaan."
Kenelläkään ei ole oikeutta toisen kehoon. Jokaisella on oikeus omaansa, omaan rauhaan, omiin rajoihinsa. Suomessa avioliiton sisäinen raiskaus on kriminalisoitu vasta vuonna 1995, ja silloinkin puhuttiin vain vaimon väkisinmakaamisesta. Raiskauslainsäädäntömme on vieläkin puutteellinen. Metsä-Heikkilän antaman haastattelun kaltaiset aivopierut vievät keskustelua takaisin kohti sellaista menneisyyttä, jonne en itse haikaile ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti