O kertoi minulle jokin viikko sitten tarinan Porkkanaisesta. Enpä ollut ennen sitäkään kuullut. Tiesin kyllä, että Grimmin saduissa on tarina jossa on neito lukittuna torniin (aina ne on lukittuna jonnekin), ja prinssi kiipeää pitkää lettiä pitkin seuraksi. Miksi näin tapahtuu, ja mitä sitten käy, oli minulle aina mysteeri. Kävi ilmi, että Porkkanainen - tai Tähkäpää, suomentajasta riippuen - on epäonnisen pariskunnan lapsi, jonka ilkeä noita (aina siellä on sellainen) on vienyt vanhemmiltaan maksuna mailtaan varastetuista vihanneksista. Pienten kommellusten (kuten hiustenleikkuun ja silmien puhkomisen) jälkeen hyvä voittaa pahan. No, ainakin melkein kaikissa versioissa.
Porkkanainen tuli mieleeni tänään kurkistaessani aamulla peiliin. Hieman lässähtäneet kutrini saivat eilen piristyshoidon, kun nappasin töistä tullessa läheisestä ekokaupasta hiusvärin. Olen aikaisemmin kokeillut vain kerran kasvihiusvärejä, mutta enpä taida hetkeen muita päähäni laittaa, sen verran on mukavat kokemukset. Lyhyen punnitsemisen jälkeen käteen tarttui Santen Flame red -sävy, ja vanhempien luona mässäytin jauhot ja kuuman veden sekaisin ja koko sotkun hiuksiin. En ole mitenkään kätevä hiusten käsittelijä, joten sähläystä savimaisen tahnan kanssa ei voinut välttää. Mitään peruuttamatonta tuhoa en kuitenkaan saanut aikaan, ja parin tunnin päästä peilistä tuijotteli iloisen leiskuva porkkanapää. Kaipa tämä surffitukka pitäisi jossain vaiheessa viedä kampaajan käsittelyyn, mutta kasvatan sitä rakkaiden ystävien häitä varten. Enkä sitä paitsi voi ihan vielä luopua otsatukastani: rasvauksesta huolimatta onnistuin värjäämään myös otsan hiusrajan oranssiksi. Ups.
Lykättyäni hiusten värjäystä - tai oikeastaan mitään hoitoa, leikkausta tai lähiviikkoina jopa harjaamista - uusi väri tuntui työvoitolta. Sain kyllä muutakin aikaan, mutta hehkutan sitä vasta huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti