S on sadonkorjuu ja soppa

Viikonloppuna ryöstettiin naapurin perunamaa tehtiin sadonkorjuuta. Todellisuudesta vieraantuneet, pyhäpuvuissa paikalle saapuneet hipster-nuoret (taatusti niitä city-vihreitä) kiskoivat pikavauhtia maasta porkkanat, palsternakat ja punajuuret, ja äidin kuokkimisella paljastuneet perunat. Viimeiset sokeriherneetkin veivät, ruojat.

Kotona kissa suhtautui viimeisiin, sisälle kypsymään tuotuihin tomaatteihin epäluuloisesti.

Viikonlopun synnit kostautuivat heti maanantaina, kun kurkkukipu, äänen menetys ja lopulta köhä tekivät neidistä lähes työkyvyttömän. Tänään olin kotona rauhoittumassa, ja teimme ryöstösaaliista herkullista borssikeittoa. Raastamisen sijaan teimme kasviksista kevyttä hakkelusta. Hyvää oli, kuten aina.

Jälkiruoaksi tietenkin plättyjä hillojen kanssa. ITSETEHTYJEN hillojen, nih! (Pölö väittää, että oikea muoto on plättejä. Ei muuten ole.) Lämpimät letut kun ovat hyväksi kurkulle. Vierellä lämmintä mehua Pölön suvun marjoista. Näillä jos ei parane, niin ei sitten millään.